Hyvän tasapainon löytäminen oppimisen ja hauskanpidon välillä on aihe, josta olen usein keskustellut kollegojeni kanssa niin epävirallisesti kuin kouluttajien tapaamisissa.
Näiden kahden asian ei tietenkään tarvitse sulkea toisiaan pois! Tuntuu kuitenkin siltä, että kun opettaa opiskelijoilleen oikeaa kielioppia tai vaikeaa sanastoa, hauskuuselementti häviää kuin tuhkatuuleen ja kaikesta tulee niin kovin "vakavaa" - ihan kuin oltaisiin taas koulussa!
Tämä tilanne on pahasti ristiriidassa niiden "hauskojen" oppituntien kanssa, joita vetävät todella viihdyttävät, loistavan huumorintajuiset kouluttajat, jotka kykenevät luomaan erinomaisen ilmapiirin kaikkien kohtaamiensa ihmisten kanssa! Olen joskus havainnut hiukan kateutta muiden kouluttajien suhtautumisessa näihin "suuriin viihdyttäjiin", ja jotkut ovat ihmetelleetkin, josko heidän oppilaansa oppivat mitään tunneilla. Hehän vain rupattelevat ja pitävät hauskaa, eikö totta? Nuo kouluttajat saavat erinomaista palautetta vain, koska ovat hauskannäköisiä, nokkelia ja karismaattisia, eikö niin? Hehän eivät osaa oikeasti opettaa, vai mitä?
On ensisijaisen tärkeää luoda hyvä ilmapiiri opiskelijaryhmien ja yksittäisten opiskelijoiden kanssa, jos halutaan savuttaa parhaat mahdolliset kielen oppimistulokset.
Nämä ovat kaikki mielenkiintoisia kysymyksiä ja sen kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin olen opettanut niin lapsia kuin aikuisia, olen usein miettinyt mikä on oikea tasapaino opettamisen ja viihdyttämisen välillä. Tärkein johtopäätökseni on ollut, että on ensisijaisen tärkeää luoda hyvä ilmapiiri opiskelijaryhmien ja yksittäisten opiskelijoiden kanssa, jos halutaan savuttaa parhaat mahdolliset kielen oppimistulokset.
Tämä on mielestäni erityisen tärkeää Suomessa. Suomalaiset opiskelijat ovat usein hyvin ujoja ja varautuneita. He kantavat huolta virheiden tekemisestä toisella kielellä, koska he kuvittelevat, että se saa heidät näyttämään tyhmältä. Kouluissa täällä ja muualla on perinteisesti painotettu liikaa oikeaa kielioppia ja virheiden välttämistä, vaikka tilanne onkin huomattavasti parantunut viime aikoina. Tätä taustaa vasten on ensisijaisen tärkeää luoda rento oppimisympäristö, jossa opiskelijat tuntevat olonsa vapautuneiksi puhuessaan vierasta kieltä. Uskoakseni kollegani ja minä painotamme alusta alkaen sitä, että virheiden tekemistä ei yleensä kannata pelätä niin kauan kuin saa viestinsä perille.
Näin ollen todellisen yhteyden luominen kouluttajan ja opiskelijoiden välille takaa hyvät oppimistulokset. Tämän takia pidän aina tunnelman keventämiseksi parihaastattelut ensimmäisen tunnin aikana, ja sen avulla me ryhmänä opimme asioita opiskelukaveriemme töistä sekä heidän harrastuksistaan ja kiinnostuksen aiheistaan. Näin, luotuamme hyvin ilmapiirin muutaman minuutin vapaalla jutustelulla kunkin oppitunnin alussa, olemme luoneet erinomaisen ympäristön, joka helpottaa opiskelijoita hankkimaan tarvitsemansa konkreettiset taidot.