Acolad on jo vuosia kääntänyt juniin liittyviä aineistoja, ja raideliikenteestä onkin tullut yksi erikoisaloistamme. Teemme yhteistyötä useiden alan suurimpien toimijoiden kanssa. Yksi alusta asti mukana olleista on kääntäjä Mats Olsson.
Kääntäjät päätyvät työhönsä usein mitä erikoisimmin tavoin. Mats työskenteli aiemmin graafisessa suunnittelussa. Hän törmäsi rapujuhlissa vanhoihin ystäviin, jotka olivat kääntäjiä, ja kysyi heiltä, tarvitaanko koskaan käännöksiä saksasta ruotsiin. Ilman muuta tarvitaan, ystävät totesivat, ja puoli vuotta myöhemmin Mats sai käännettäväkseen ensimmäisen saksankielisen käyttöturvallisuustiedotteen. Siitä alkoi hänen taipaleensa käännösalalla.
Noin vuoden kuluttua Mats alkoi saada käännettävää raideliikenteen alalta. Apua tuli käännösmuistiohjelmasta ja terminhallintatyökaluista.
Junien teknisten järjestelmien terminologiaa käsiteltäessä on erittäin tärkeää pysyä selvillä siitä, mikä on kunkin loppuasiakkaan valitsema termi tietyille käsitteille, komponenteille ja teknisille varaosille. Sama käsite voidaan kääntää eri tavoin sen mukaan, onko asiakas esimerkiksi SL (Tukholman julkinen liikenne) vai SJ (Ruotsin valtion rautatiet). Alalla on perinteisesti ollut käytössä hyvin eksakti terminologia, mutta viime vuosina on näkynyt merkkejä hieman rennommasta otteesta. Ruotsin valtion liikenneviranomainen Trafikverket on myös julkaissut uusia direktiivejä, joissa on annettu ohjeita käsitteiden ja nimitysten käytöstä.
Jopa junia valmistavat asiakkaamme eksyvät joskus termiviidakkoon. Kun projektiin tulee mukaan uusia asiakkaan edustajia, käyttöön saattaa yhtäkkiä tulla uusia termejä, vaikka aiemmin käännetyssä, edelleen käytössä olevassa dokumentaatiossa on käytetty eri termejä.
Joskus käännettäväksi lähetetään lisäkappaleita aiemmin käännettyihin teksteihin. Tällöin vanhoissa tekstin osissa, joita ei ole tarkoitus päivittää, käytetään vanhoja termejä ja uusissa tekstin osissa uusia termejä. Joskus samassa projektissa on mukana useita toimijoita, jotka käyttävät eri terminologiaa. Kääntäjän on vaikea tietää, mitä terminologiaa projektissa tulisi käyttää.
Lisähaastetta tuo se, että lähtötekstin kirjoittaja ei välttämättä ole kirjoittanut tekstiä äidinkielellään. Tämä saattaa johtaa vähintäänkin erikoisiin tapoihin ilmaista asioita. Kääntäjän on tällöin yritettävä tulkita, mitä asiakas on halunnut sanoa, ja jos se ei onnistu, hänen on pyydettävä asiakkaalta selvennystä. Usein mukana on myös termejä, joiden asiayhteys ei selviä tekstistä. Käännettävänä saattaa olla jopa aakkostettu sanalista, jossa kaikki sanat ovat täysin irrallaan kontekstista. On mahdoton tietää, mikä lukuisista mahdollisista käännöksistä on kunkin sanan kohdalla oikea. Luonnollisesti lähtöteksteissä on myös joskus virheitä, jotka kääntäjä onneksi usein huomaa.
Rautatieterminologiaa on määritelty myös Euroopan rautatieliikenteen ohjaushankkeessa (ERTMS). ERTMS pyrkii yhtenäistämään eri maiden rautatiejärjestelmiä niin, että junat voivat ylittää maiden rajat. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista. (Rautatiet rakennettiin alun perin tarkoituksella erilaisiksi, jotta niitä ei voitaisi käyttää hyökkäyssotaan.)
Jos kääntäjä saisi toivoa parasta mahdollista prosessia, selkeästi ilmaistu yhtenäinen terminologia olisi ehdottomasti osa sitä. Kääntäjä saisi aina tiedon siitä, mitä terminologiaa projektissa on käytettävä. Termejä ei muutettaisi, jollei se olisi ehdottoman välttämätöntä; näin aiemmin käännetyt ja uudet materiaalit olisivat aina yhdenmukaisia, eikä aiempia käännöksiä tarvitsisi muokata. Lähtötekstit olisivat yhtenäisiä ja niissä käytettäisiin aina oikeaa terminologiaa. Jos käännettävänä olisi yksittäisiä sanoja, esimerkiksi varaosaluettelon muodossa, kääntäjä saisi nähtäväkseen kuvat, piirustukset ja/tai kaaviot komponenteista, tai jopa toisiin kieliin tehdyt käännökset.
Lopuksi Mats toteaa, että on kääntänyt alan tekstejä niin kauan, että luultavasti pystyisi purkamaan junan ja kokoamaan sen uudelleen – jos vain muistaisi kaiken kääntämänsä.