Lukihäiriöstä (eli dysleksiasta) on kirjoitettu hyvin vähän, vaikka kyseessä on yleinen ilmiö. Myös me Acoladilla kohtaamme yhä useammin oppilaita, joiden kielitaidon oppimista lukivaikeudet hankaloittavat.
Yksi menestyksekkäistä oppilaistamme on ollut Teppo, joka työskentelee kansainvälisillä markkinoilla toimivassa suuressa suomalaisyrityksessä vaativissa tuotekehitystehtävissä. Vuosien varrella Tepon työnkuva muuttui kansainvälisempään suuntaan ja samalla myös kielitaidon vaikutus ja vaatimukset kasvoivat. Teppo tuli urallaan tilanteeseen, jossa piti oppia englannin kieli tai vaihtaa työpaikkaa.
Kuten monille muillekin dyslektikko-oppilaillemme, myös Tepolle vieraiden kielten oppiminen on aina ollut vaikeaa, eikä syitä oppimisvaikeuksille koskaan ollut etsitty. Tämän takia motivaatio vieraan kielen oppimiseen oli laskenut, ja lukivaikeus ikään kuin loi lukon oppimisen ympärille.
Opetuksen alkukartoituksessa oppimismetodeja ei aina tarkisteta oppilaan tarpeiden mukaan. Se luo oppimisvaikeuksien kierteen ja näin kävi myös Tepolle, sillä hän ehti käydä esimiehensä suosituksesta kolmella kielikurssilla, mutta koki vain pettymyksiä. Pahin kokemus oli ryhmäkurssilla, jossa hän joutui lukemaan englanninkielistä tekstiä muiden edessä, mikä johti Tepon tapauksessa virheisiin – asia, jota moni dyslektikko pelkää.
Kulminaatiopiste Tepolle oli hänen näkemänsä dokumentti dysleksiasta. Dokumentti havahdutti ymmärtämään, mistä lukivaikeuksissa on kyse, ja monien vuosien haasteet kielen oppimisen parissa alkoivat selkiytyä.
Dokumentin jälkeen Teppo aloitti tiedon etsinnän Googlesta mutta päätyi aina Vauva-lehden keskustelupalstalle, josta oikeita vastauksia ei löytynyt. Hakusanoja tarkentamalla löytyi Acoladin blogissa julkaistu kirjoitus ”Miten lukihäiriöinen voi oppia englantia?” (lue se täältä), ja se johti yhteydenoton jälkeen vielä yhteen kurssiin – neljänteen lyhyen ajan kuluessa.
Tepon odotukset kurssin ja dysleksiaan erikoistuneen kouluttajan suhteen olivat korkealla: ehkä kurssilla käytetään huimia tieteellisiä menetelmiä, jotka nostavat oppimisen sfääreihin! Kielikurssi aloitettiinkin tosiaan erilaisilla menetelmillä – käyttäen mm. erivärisiä papereita, jotka auttavat tekstin hahmottamista –, kunnes se oikea metodi löytyi: ei sanojen pänttäämistä ja kielioppi sivuun.
Dyslektikot tarvitsevat kouluttajan, joka ei vie oppilasta liian kauas epämukavuusalueelle vaan rakentaa opetuksen oppilaan ehdoilla. Oikean kouluttajan valinta onkin avainasemassa, ja Tepolle se avasi väylän kehittää omaa kielitaitoaan.
Tepon neuvo onkin: älä piilottele lukivaikeuksiasi, vaan kerro niistä rohkeasti koulutusta suunniteltaessa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ilmoittaa haasteistaan kielen oppimisessa, sitä helpommin koulutusta tarjoava yritys osaa varata oppimishaasteisiin perehtyneen kouluttajan ja räätälöidä sisällöstä oikeanlaisen.
Tepolle antoisinta on ollut havaita, että monen vuoden jälkeen löytyi syy oppimishaasteisiin. Myös aikaisemmin haitannut pelko on poistunut, eikä lukivaikeus enää estä kielitaidon kehitystä: nyt Teppo uskaltaa enemmän ja on valmis puhumaan vieraalla kielellä sekä myös tekemään virheitä.
Lukivaikeudet eivät ole este työelämässä selviämiselle. Tepon tapauksessa kielitaito on kehittynyt huimasti ja oikea valmennus on selvästi auttanut: ”Ennen en nukkunut neljään yöhön, jos tuli kutsu palaveriin, jossa puhutaan englantia – tuntui kuin odottaisin benjihyppyä ilman narua. Nykyään koulutuksen seurauksena pelko on poistunut ja englanninkieliset palaverit ovat arkipäivää, eivätkä ne enää ahdista minua. Odotankin jo seuraavaa englanninkielistä palaveria!”
Me Acoladilla otamme jokaisen oppilaan vastaan yksilönä ja voimme tarjota juuri sinun tarpeisiisi sopivan kouluttajan. Älä anna lukivaikeuksien olla este työelämässäsi!