Keskustellessani lukivaikeuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat esimerkiksi vieraiden kielten opiskeluun – kielten opettaminen kun on itselleni tärkeä ja rakas jokapäiväinen työ – esiin nousee aika ajoin kysymys:
”Jos kurssilaisella on dysleksia, miten se huomioidaan esimerkiksi kieliä opiskellessa? Onko heillä oppimisessa jotakin yhteistä, jokin erityinen yhteinen piirre?”
Melkein kahdenkymmenen kieltenopettajan työvuoden jälkeen siihen on helppo vastata:
”Kyllä, yksi yhteinen piirre heillä on, he ovat oppijoina kaikki erilaisia ja jokaisella on aivan oma tyylinsä oppia.”
Monet henkilöt, joilla lukivaikeus on hankaloittanut usein jo koulu- ja opiskeluaikoina vieraiden kielten oppimista, ovat työelämässä hakeutuneet alussa sellaisiin tehtäviin, joissa ei ole tarvinnut esimerkiksi puhua paljon englantia.
Vieraalla kielellä kommunikointi on usein tuntunut niin haasteelliselta, että omassa työssä on vuosien ajan esimerkiksi halunnut vältellä joutumasta englanninkielisiin kokouksiin. Ja ulkomaalaisten vieraiden vastaanottajaksi on mahdollisuuksien mukaan yrittänyt järjestää vaikkapa kollegan.
Työelämän kansainvälistyminen on kuitenkin ollut niin nopeaa, että kontaktit ulkomaille ovat vähitellen tulleet osaksi melkein jokaisen jokapäiväistä työtä. Päivittäisten kokousten osallistujat ovat yhä useammin eri maista, omaan sähköpostiin tulee koko ajan enemmän vieraskielisiä viestejä, joihin pitää reagoida, ja yrityksessä saattaa olla ulkomaalaisia vieraita viikoittain. Silloin on selkeä tarve vahvistaa kielitaitoa.
Ennen kielikoulutukseen osallistumista moni ehkä miettii entisiä kouluaikoja, jolloin piti tunneilla päntätä paljon kielioppia ja rakenteita sekä muodostaa mahdollisimman virheettömiä lauseita, ja nekin vielä eri aikamuodoissa. Lukivaikeus vaikuttaa monella tavalla oppimiseen, ja vieraan kielen omaksuminen onkin usein tuntunut, suurimmaksi osaksi, valtavalta sääntöviidakolta.
Onneksi kouluissa on nykyään paljonkin tietoa lukivaikeudesta ja siihen kiinnitetään jo hyvin varhaisessa vaiheessa huomiota. Silloin on myös mahdollista saada tukea omaan oppimiseen.
Kuitenkin monilla saattaa olla vieläkin epämiellyttäviä muistoja tilanteista, joissa joutui lukemaan luokassa tekstiä ääneen tai tehtävien lauseita tarkistettaessa piti nopeasti laskea, mikä lause osuisi itselle luettavaksi, jotta ehti miettiä sen sanoja muutamaan kertaan ennen omaa vastausvuoroa.
Työelämän kielikoulutuksissa on kuitenkin erilainen sisältö. Koulutuksen alussa suunnitellaan ja mietitään oppimisen tavoitteita yhdessä kurssilaisen kanssa, ja jos ennen aloittamista on tiedossa mahdollinen lukivaikeus, niin silloin kouluttajana on tähän erikoistunut opettaja.
Oman työurani alkuvuosina koulutuksien tarvekartoituksissa usein toivottiin opettajaksi ”kilttiä ja kärsivällistä henkilöä, jolla olisi rauhallinen tyyli opettaa”. Kun sitten keskustelin tällaisen toivomuksen esittäneen oppilaan kanssa koulutuksen sisällöstä, taustalta löytyikin usein viitteitä jostakin oppimisvaikeudesta.
Jokainen oppii omalla tavallaan uusia asioita, ja tavoitteiden tueksi valitaan siihen kulloinkin sopivat metodit.
Samoin lukivaikeuden erityispiirteet huomioidaan ja edetään aina tilanteen mukaan.
Itse kartoitan alussa kielikurssilaisen omia vahvuuksia, sillä jokaisella on jokin vahva alue, josta lähteä liikkeelle. Jos tavoitteena on suullisen kielitaidon parantaminen, silloin mietitään tälle henkilölle sellaisia keinoja, joilla saadaan ensin kerrattua, sitten vahvistettua ja edelleen laajennettua esim. sanastoa. Siihen liittyy myös sanojen ääntäminen ja se, miten ymmärtää toisen henkilön vieraskielisestä puheesta olennaisin sisältö.
Ensisijaista on kuitenkin – sekä suullisesti että kirjallisesti – ymmärrettävä viestin perillemeno sekä viestin vastaanottaminen. Kielioppi ja rakenteet ovat matkan varrella vain osaltaan auttamassa eteenpäin. Ymmärrettävä kommunikaatio on aina etusijalla.
Itse mietin edelleenkin, miten ihmeellistä on, että eri maista tulevat ja eri kieliä puhuvat henkilöt voivat kohdatessaan käyttää yhteistä kieltä ja ymmärtää toisiaan.
Kieltenopiskelu kannattaa aina, ja siitä on paljon hyötyä ja iloa – niin työssä kuin vapaa-aikana.
Ja se on hyvin palkitsevaa silloin, kun löytää itselleen sopivan tavan oppia.
Tervetuloa siis mukaan!