Käännösalalla on viime vuosina käyty paljon keskustelua alan toimijoiden rooleista ja tehtävistä. Joistakin puheenvuoroista on paistanut jopa epäilys, että käännöstoimistot ovat alan tuotantoketjuissa täysin tarpeeton väliporras, joka tulee aikaa myöten häviämään kokonaan.
Käännöstoimistojen roolista ja tehtävästä on syytäkin käydä keskustelua, sillä palvelutuotannon rakenteet ovat muuttumassa. Perinteisesti käännöstoimiston rooli on liittynyt erityisesti koordinointiin: asiakkaan ei tarvitse itse löytää tai testata kääntäjiä kaikille tarvitsemilleen kielille eikä huolehtia monikielisen ja -vaiheisen projektin koossa pitämisestä. Kääntäjäpuolelle sama koordinointietu näyttäytyy etenkin omaan työhön keskittymisenä: sen sijaan, että kääntäjä hankkisi itse omat suorat asiakkaansa tai teettäisi kielentarkistuksia tuttavillaan käännöstyön ohessa, yksi, kaksi tai kolme käännöstoimistoa saattavat pitää freelancerin leivän syrjässä kiinni ja huolehtia paitsi loppuasiakkaiden hankkimisesta, myös laadunvarmistuksista.
Nämä perinteiset edut saattavat kuitenkin olla murenemassa. Käännöstoimeksiantojen välitys on siirtynyt – samoin kuin kaikki muukin kauppa – enenevässä määrin verkkoon, missä ostaminen ja myyminen on helppoa, nopeaa ja tehokasta. Samalla käännösalan sisäinen kilpailu kiristyy koko ajan. Sivusta syöksyvät vielä koneet: konekääntämisen kehitys on viime vuosina ottanut isoja harppauksia eteenpäin, ja yhä suurempi osuus maailman käännöksistä tehdään ainakin osittain automaattisesti.
Mikä siis on tässä muuttuvassa maailmassa käännöstoimiston tehtävä ja rooli?
Hyviä vastauksia on varmasti monia, mutta ainakin toimistojen on todellista lisäarvoa tuottaakseen kehitettävä palvelujaan yhä konsultatiivisempaan suuntaan. Asiakkaat tarvitsevat helppoa ostamista, laadusta tinkimättä. Harva asiakas haluaa oman päätoimensa ohessa käyttää arvokasta työaikaansa kehnon käännösjäljen korjailuun tai halvimman hinnan metsästämiseen netin lukuisista käännöspalveluista. Käännöstoimisto voi auttaa prosessin ja laatumittareiden määrittelyssä ja oikeiden käännösten ostokanavien löytämisessä – jopa silloin, kun itse käännös hankitaan jostakin muualta kuin kyseisestä toimistosta.
Toimitusvarmuus ja luotettavuus ovat myös käännösten tarvitsijoiden prioriteettilistan kärjessä. Niin helppoa ja nopeaa kuin netistä ostaminen tai Googlella kääntäminen onkin, niihin liittyy myös paljon epävarmuutta. Käännöstoimiston kanssa toimiessa palvelulla on kasvot ja vastuu. Ja vaikka sama pätee myös yksittäisiin ammattikääntäjiin, yksittäinen kääntäjä vastaa yleensä vain omasta työstään, ei palvelu- tai työkalupaketin kokonaisuudesta.
Onko käännöstoimiston bisnes siis auringonlaskun ala, jota ei kolmenkymmenen vuoden päästä ole olemassakaan, vaan kaikki käännökset tuotetaan joko koneitse tai joukkoistamisen voimin? Vai tuottaako globaali, verkottunut maailmamme päinvastoin uusia monikielisyystarpeita, joihin vastaamiseen tarvitaan myös ammattikääntäjiä ja ammattimaisesti toimivia käännöstoimistoja?
Aika näyttää, mutta itse olen luottavainen: kyllä meille tekemistä löytyy.