Tässä blogissa tarkastelemme ja vertailemme itseopiskelua, opettajavetoista koulutusta ja hybridikoulutusta.
Kielitaidon merkitys globalisoituvassa ympäristössä kasvaa jatkuvasti. Yritysten asiakaskunta laajenee entistä monikielisemmäksi. Tarpeet voivat myös olla yksilökohtaisia: yrityksen ulkomaille avaama toimipiste tarvitsee vetäjää tai paikallisen henkilöstön perehdyttäjää. Joku on lähdössä projektiluonteiselle komennukselle, jota varten olisi hyvä hioa ruosteet pois kielitaidosta. Toinen haluaa kehittää kielitaidon hyväksi ennen kuin muuttaa pysyvästi toiseen maahan. Silloin paikallisen kielen osaaminen on vahvuus myös sosiaalisen elämän kannalta.
Tarpeiden kirjo on siis hyvin moninainen. Kehitystarvetta kielitaidolle on sekä yritys- että yksilötasolla. Miten sitten sovittaa yhteen kielten opiskelu, työ ja vapaa-aika? Siihen on onneksi olemassa joustavia vaihtoehtoja.
Kaikilla meillä on oma syymme opiskella. Se voi olla ruostumaan päässeen kielitaidon palauttaminen entiseen loistoonsa tai halu oppia kokonaan uutta kieltä. Myös opiskeluun käytettävissä oleva aika ja tietenkin motivaatio vaihtelevat. Vaikka muuttujia on runsaasti, jokaiselle kyllä löytyy sopiva opiskelutapa.
Opettajavetoisen opiskelun hyvä puoli on sen muokattavuus. Kielikouluttaja pystyy testaamaan ja arvioimaan opiskelijan lähtötason, jonka pohjalta kielitaitoa aletaan kehittää. Jos tarpeena on kehittää nykyistä kielitaitoa, koulutusta voidaan mukauttaa palvelemaan paremmin nykyisten tai tulevien tehtävien kielitaitotarvetta – esimerkiksi hiotaan taitoa esiintyä ja neuvotella toisella kielellä. Jos kehityskohteeksi tunnistetaan vaikkapa tietynlaisten tekstien kirjoittaminen, panokset pannaan siihen.
Merkittävin etu opiskelumotivaation ja jatkuvuuden kannalta opettajavetoisessa opiskelussa on palaute. Ammattimainen kouluttaja havaitsee kehityksen ja osaa tuoda sen ilmi. Opiskelija saa siitä lisää motivaatiota jatkaa. Toisaalta hän saa myös tiedon siitä, mihin keskittyä, jotta edistyminen jatkuu. Kielikouluttaja kannattaakin nähdä ensisijaisesti valmentajana. Kuten urheilumaailmassakin, hänen tavoitteensa on hioa taidot huippuunsa käytettävissä olevin resurssein.
Ja kyllä, kielikouluttaja voi antaa kotiläksyjä. Tämä toki riippuu kouluttajasta, mutta läksyjä todennäköisesti tulee, koska oppimisen on tarkoitus jatkua oppituntien ulkopuolella. Vastavuoroisuus toimii toiseenkin suuntaan: jos jokin käsitelty aihe on jäänyt epäselväksi tai tuntien ulkopuolella on herännyt kysymyksiä, ne voi ja kannattaakin esittää kouluttajalle. Kouluttajan tehtävä on auttaa ja korjata virheet.
Opettajavetoinen koulutus on mahdollista toteuttaa yksityiskoulutuksena tai pienryhmäkoulutuksena. Pienryhmässä opiskelijoiden lähtötason on oltava samaa luokkaa, jotta jokainen saa koulutuksesta täyden hyödyn. Kukaan ei halua istua koulutuksessa ja toistaa asioita, jotka osaa jo ennestään – eikä pudota kärryiltä heti alkuvaiheessa.
Tietotekniikka tuo joustavuutta opettajavetoiseen opiskeluun, koska koulutuksia voidaan pitää myös verkossa. Oppilas voi osallistua kielikoulutukseen omalta päätteeltään töissä tai vaikka kotoa. Riittää, että hänellä on kannettava tietokone, tabletti tai älypuhelin. Silti esimerkiksi Acoladin kielikoulutusten opiskelijoista valtaosa suosii kasvokkain tapahtuvaa koulutusta. Paikka voi olla yrityksen neuvotteluhuone tai muu sopiva hiljainen tila, joka voidaan varata. Tai koulutus voidaan järjestää Acoladin tiloissa.
Opettajavetoinen opiskelu sopii erityisesti niille, joilla on kielitaidossaan selviä kehittämiskohteita, kuten puhuminen tai tietynlaisten tekstien kirjoittaminen. Siihen liittyy aina räätälöinti. Aiheet ja sisällöt valitaan niin, että ne palvelevat kielitaidon kehittymistä ja työtehtävistä suoriutumista.
Opettajavetoinen opiskelu vaatii sitoutumista ja mahdollisuutta osallistua tunneille. Tämä voi vaatia sopimista työnantajan kanssa siitä, että koulutukseen voi osallistua työaikana. Yksi yllättävän suosittu tapa on pitää oppitunti lounastauon aikaan.
Itseopiskelussa toteutustapojen kirjo on erittäin laaja. Erityyppisiä opiskelumateriaaleja on tarjolla massiiviset määrät, ja niitä saa myös kirjastoista. Lisäksi tarjolla on laaja kattaus digitaalisia oppimateriaaleja.
Materiaalien yltäkylläisyys tekee valinnasta vaikeaa. Mitkä niistä soveltuvat parhaiten omaan käyttöön ja palvelevat parhaiten omaa kehitystarvetta? Tähän seulontavaiheeseen voi mennä melkoisesti aikaa.
Itseopiskelussa opiskelijalla on oltava riittävästi motivaatiota pitkäjänteiseen opiskeluun. On oltava selkeät tavoitteet, joita kohti edetään. Itseohjautuvuutta ja motivaatiota tarvitaan paljon, kun kielen haluaa ottaa haltuun omin päin opiskellen.
Itseopiskelun vahvuus on sen joustavuus. Itseopiskelumateriaalit harvoin sitovat opiskelijansa paikkaan tai aikaan. Harjoituksia voi tehdä illalla kotona, tai työmatkalla opiskelija voi testata esimerkiksi kuullun ymmärtämistä. Varsinkin digitaaliset oppimateriaalit antavat paljon vapautta, josta opettajavetoisessa opiskelussa voi vain haaveilla.
Työaikana mahdollisuudet itseopiskeluun voivat olla kortilla, ellei sitten työnantaja tarjoa materiaaleja ja kannusta muutenkin opiskeluun. Yritykselle työntekijöiden kielitaito on aina vahvuus, koska se näkyy valmiutena palvella asiakkaita ja muita sidosryhmiä.
Itseopiskelu ei kuitenkaan kata koko taitopalettia. Itseopiskelumateriaaleilla pystyy kehittämään hienosti luetun ja kuullun ymmärtämistä, mutta puhutun kielen ja osittain myös kirjoitetun kielen suhteen ne häviävät opettajavetoiselle opiskelulle. Puuttumaan jää myös elintärkeä palaute, jonka perusteella osaa keskittää voimavarat omiin kehittämiskohteisiin. Digitaalisissa oppimateriaaleissa opiskelija saa yleensä palautetta harjoituksista, testeistä ja kokeista, joten ei hän jää täysin ilman palautetta.
Hybridiopiskelu yhdistää itseopiskelun ja opettajavetoisen opiskelun vahvuudet, ja siinä pystytään kehittämään kielitaidon kaikkia osa-alueita. Kielikouluttaja keskittyy kehityskohteisiin ja antaa palautetta ja vinkkejä edistymiseen. Oppituntien ulkopuolella opiskelija keskittyy itseopiskelumateriaaleihin joko ohjatusti tai itsenäisesti, ja siksi yksityistunteja tarvitaan harvemmin kuin opettajavetoisessa opiskelussa.
Hybridiopiskelu on vahvimmillaan silloin, kun opiskelija tietää tarvitsevansa kielikouluttajan kannustusta ja opastusta, mutta on samalla motivoitunut käyttämään omaa aikaa kielitaitonsa kehittämiseen. Kouluttajan tehtävä on auttaa opiskelijaa viemään opitut taidot käytännön työtehtäviin mahdollisimman tehokkaasti.
Edellä kävimme läpi eri opiskelumenetelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Seuraavaksi tarkastelemme, miten menetelmät pärjäävät eri valintakriteerien mukaan.
Kun halutaan oppia mahdollisimman paljon ja nopeasti, kolmikosta hybridiopiskelu on luontevin vaihtoehto. Kehitys on jatkuvaa ja todennäköisesti myös nopeinta. Opettajavetoisessa opiskelussa voidaan keskittyä erityisesti havaittuihin kehityskohteisiin. Jos tunteja voidaan pitää usein, tämä menetelmä voi mennä hyvinkin hybridiopiskelun edelle.
Itseopiskelu häviää oppimisnopeudessa muille. Ulkopuolisen ohjaajan ja palautteenantajaan puute voi johtaa esimerkiksi siihen, että opiskelumateriaali on osaamistasoon nähden liian vaativaa. Vastuu opintojen etenemisestä ja motivaation ylläpidosta on opiskelijalla itsellään.
Hybridiopiskelu on opiskelumenetelmistä ehdottomasti tehokkain. Oppitunneilla opiskelija voi keskittyä puhumiseen ja tekstin tuottamiseen ja muulloin luetun ja kuullun ymmärtämiseen. Yksikään osa-alue ei jää vähemmälle huomiolle.
Opettajavetoinen opiskelu on tehokkaimmillaan silloin, kun kielitaidon kehitystarve on yksilöllinen. Itseopiskelun tehokkuus on paljon kiinni opiskelijan motivaatiosta ja käytettävästä ajasta, mutta haasteena on vaikeus arvioida omaa kehitystä, varsinkin puheen ja kirjoittamisen osalta.
Vaivattomuuden kokemus on hyvin henkilökohtainen. Jos kokee oppivansa parhaiten ohjatusti, vaivattominta lienee opettajavetoinen opiskelu verkossa. Oppitunti sitoo aikaan, muttei niinkään paikkaan, koska useimmat etäoppituntien järjestämiseen käytettävät sovellukset toimivat myös älypuhelimilla.
Itseopiskelussa opiskelutahti määritetään itse. Digitaalisia oppimateriaaleja voi kerrata vaikka joka päivänä, sopivissa väleissä. Liika mukavuudentavoittelu aikataulujen ja paikan suhteen johtaa todennäköisesti siihen, etteivät tavoitteet täyty.
Koska hybridiopiskelu on yhdistelmä ohjattua ja omatoimista opiskelua, se on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto kuin itseopiskelu ja opettajavetoinen opiskelu.
Työnantajan suhtautumisella on myös merkitystä. Jos kouluttajan vetämään koulutukseen voi osallistua työaikana, vapaa-ajasta ei tarvitse tinkiä niin paljoa. Hybridiopiskelussa opiskelua voi jatkaa halunsa ja jaksamisensa mukaan työpäivän jälkeen.
Kun hinta ratkaisee, kannattaa valita itseopiskelu. Verkossa ja kirjastoissa on tarjolla runsaasti ilmaista oppimateriaalia. Saatavilla on myös varsin kohtuuhintaisia digitaalisia oppimissisältöjä. Niiden laatu voi tosin vaihdella paljon, ja haasteena on myös löytää joukosta ne, jotka sopivat omiin oppimistavoitteisiin parhaiten.
Kalleinta on opettajavetoinen opiskelu. Pitää kuitenkin muistaa, että kouluttaja pystyy räätälöimään koulutuksen opiskelijan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Juuri siitä maksetaan.
Hybridiopiskelu asettuu hinnaltaan kahden edellisen väliin, koska vain osa opiskelusta on opettajavetoista. Sitä kompensoidaan digitaalisilla oppimateriaaleilla, jotka tukevat opetusta mutta pienentävät kokonaiskustannuksia.
Vaikka aiemmasta kieliopiskelustasi voikin olla paljon aikaa, oppimiskäyttäytymisesi on tuskin muuttunut merkittävästi. Harvoin ihmisille käy niin. Jos vaativa opettaja sai sinut antamaan parhaasi, opettajavetoinen opiskelu on varmasti nytkin hyvä vaihtoehto. Hybridiopiskelu käy myös. Kun kouluttaja asettaa selkeät tavoitteet, tiedät mihin pyrkiä ja keskittyä.
Jos opiskellessasi asetit itse omat tavoitteesi ja motivaatiotaso pysyi korkealla ilman opettajan ohjausta, itseopiskelu on epäilemättä sinun tapasi kehittää kielitaitoasi.
Erona koulu- ja opiskeluaikoihin on se, että nyt et opiskele numeron tai kurssin läpäisyn vuoksi. Nyt opiskelet itsesi vuoksi, kehittääksesi itseäsi tulevaisuuden haasteiden varalle.
Opiskelumenetelmät ovat ajan mittaan kehittyneet palvelemaan entistä paremmin yritysten kielikoulutustarpeita. Opiskelu ei ole enää yhtä sidonnaista aikaan tai paikkaan. Jotkin asiat kuitenkin säilyttävät vetovoimansa digitaalisesta murroksesta huolimatta. Kouluttajan vetämissä kielikoulutuksissa halutaan yhä olla läsnä, paikan päällä. Opettajan halutaan olevan valmentaja, joka ohjaa ja opastaa saavuttamaan asetetut tavoitteet.
Hybridiopetus tarjoaa parhaat eväät niille, jotka tarvitsevat palautetta ja opastusta mutta ovat halukkaita kehittämään osaamistaan myös itseopiskelumateriaalien avulla.
Itseopiskelu käy niille, jotka osaavat asettaa itselleen realistiset tavoitteet ja säilyttävät motivaation ilman opastusta ja yksilöllistä palautetta. Digitaalisten, tietyille kohderyhmille kehitettyjen sisältöjen avulla itsenäiset opiskelijat pystyvät kehittämään työelämässä tarvittavaa kielitaitoa.
Tärkein tekijä kielten opiskelussa on kuitenkin motivaatio. Se kumpuaa usein työelämän muuttuvista tarpeista.
Onko yritykselläsi tarve kehittää henkilöstön kielitaitoa? Oletteko tarjoamassa henkilöstöllenne mahdollisuutta opiskella kieliä työn ohessa? Ota yhteyttä, niin asiantuntijamme auttavat sinua valitsemaan yrityksen ja henkilöstön kannalta parhaat kielikoulutukset.