Olen opettanut englantia vieraana kielenä sekä aikuisille että lapsille vuodesta 1995 lähtien. Olen opettanut englantia Englannissa, Italiassa ja viimeksi kuluneet kymmenen ja puoli vuotta Suomessa.
Minulle on nyt käynyt täysin selväksi, ettei kukaan todella menesty missään, jos ei ole motivoitunut. Tosiasia on, että kielen oppiminen voi olla tuskallisen vaikea (kun ulkomaalainen opettelee suomea) ja pitkällinen prosessi. Englanti on vaikea kieli: oikeinkirjoitus on painajaismaista, sanoja on luultavasti enemmän kuin missään muussa kielessä ja kielioppisäännöistä on lukemattomia poikkeuksia.
Meillä Suomessa toimivilla kielikouluttajilla on visainen ongelma: kuinka motivoida oppilaat edelleen opiskelemaan ja parantamaan kielitaitoaan, kun he ovat jo opiskelleet englantia monen vuoden ajan ja ehkä ajattelevat, etteivät enää paljoakaan edisty?
Itseluottamuksen puute on myös todellinen este tehokkaalle viestimiselle, erityisesti suullisessa viestinnässä.
Yritän aina painottaa sitä, kuinka paljon he jo ovat edistyneet, ja huomauttaa, ettei heidän tarvitse olla täydellisiä ja tehdä kaikkea oikein. Pyydän heitä ottamaan huomioon, kuinka huonoja monet englantia äidinkielenään puhuvat ovat ja kuinka paljon pahoja virheitä he tekevät! Kaikesta huolimatta nämä ihmiset yleensä kykenevät viestimään tehokkaasti. Suomen kouluissa painotettiin ennen liikaa kieliopillista tarkkuutta ja virheiden välttämistä. Korostan oppilailleni, ettei virheillä yleensä ole väliä; pääasia on tulla ymmärretyksi.
Itseluottamuksen puute on myös todellinen este tehokkaalle viestimiselle, erityisesti suullisessa viestinnässä. Suomalaiset eivät useinkaan usko itseensä, ja vieläpä silloin, kun he ovat maailmanluokkaa jossain asiassa, he ovat taipuvaisia ajattelemaan voittaneensa kilpailuja ja saavuttaneensa menestystä vain, koska heillä oli tuuria tai vastustajilla oli huono päivä! Siksi keskitän ponnistuksiani oppilaiden itsetunnon kohottamiseen ja hyödynnän muunmaalaisten oppilaiden opettamisesta saamaani kokemusta. Olen esimerkiksi opettanut monia italialaisia, joilla on hyvin rajoittunut sanavarasto – mutta he viestivät silti varsin tehokkaasti, koska ovat ulospäin suuntautuneita ja itsevarmoja.
Vapaa-aikanani olen valmentanut nuoria shakinpelaajia Englannissa ja Suomessa. Kaksi oppilaistani on voittanut Suomen juniorimestaruuden; toinen heistä on tytärpuoleni. Itse asiassa olen juuri palannut Georgiassa järjestetyistä nuorten Euroopan mestaruuskisoista, joissa toimin Suomen joukkueen johtajana. Shakin parissa saamani kokemukset ovat vahvistaneet ajatusta, että ihmisen tulee uskoa voivansa voittaa ja menestyä, muuten hänellä ei ole mahdollisuuksia. Meidän on aina keskityttävä kertomaan oppilaillemme, kuinka hyviä he jo ovat ja mitä he voivat saavuttaa, kunhan vain uskovat itseensä.