Acolad-blogi

Neljä trendiä, jotka vievät verkko-oppimisen uudelle tasolle

Kirjoittanut Acolad team | 19.9.2020 22:45:00

Tässä blogissa tarkastelemme neljää oppimisen trendiä, jotka ovat synnyttäneet tämän hetken parhaita e-learning-ratkaisuja.

Digitalisaation mukanaan tuoma muutos jatkuu työpaikoilla. Se on muuttanut tapaamme johtaa, tehdä yhteistyötä, myydä ja oppia.

Digitaalisen muutoksen myötä yritykset ovat kiinnostuneet moderneista digitaalisen oppimisen ratkaisuista, joilla työntekijät, asiakkaat, toimittajat ja muut sidosryhmät saadaan mukaan muutokseen.

Yhä useampi yritys vastaa muutostarpeeseen sähköisellä oppimisella eli e-learning-ratkaisuilla. On aika unohtaa tylsä sisältö, huonolaatuiset videot ja rakeiset skannaukset. Nykyaikainen e-learning on runsassisältöinen, mobiiliystävällinen, kiinnostava, mitattava ja kaikkien käytettävissä oleva oppimisen muoto.

Digitalisaatio on tehnyt sähköisestä oppimisesta varteenotettavan vaihtoehdon myös pienille yrityksille, sillä laadukasta digitaalista oppimissisältöä saa sidosryhmille myös pienellä budjetilla.

1. Simulaatio

Simulaatiossa oppiminen keskittyy käyttäjän rooliin ja käyttäjän tarvitsemaan tietoon. E-learningissa simulaatio tarkoittaa, että oppijan tarvitsemaa tietoa ei vain esitetä rutiininomaisesti ja sitten tarkisteta myöhemmin esimerkiksi monivalintatehtävillä.

Simulaatiossa luodaan sähköisen oppimisen ympäristö, jossa käyttäjä:

  • tutkii monipuolista sisältöä
  • siirtyy tilanteesta tai tapahtumasarjasta toiseen
  • käyttää tietoa, jota hän oppii aidossa asiayhteydessä

Oppijan kohtaamat tilanteet voivat perustua hänen rooliinsa organisaatiossa tai olla aihekohtaisia.

Jos työntekijät esimerkiksi opiskelevat uutta eettistä ohjeistoa, heille voidaan esittää tilanteita, joissa alihankkija on rikkonut työsuojelusäännöksiä. Tällaisia tilanteita esitetään vain asiaankuuluville työntekijöille, kuten alihankkijoiden yhteyshenkilöille, henkilöstöhallinnolle ja johdolle.

Oppimispolun eriyttäminen aiheen mukaan aidossa asiayhteydessä syventää oppimistuloksia, eikä oppijan tarvitse käydä läpi sisältöä, joka ei liity hänen rooliinsa tai tehtäväänsä.

Simulaation onnistuminen riippuu kahdesta keskeisestä tekijästä:

  • Pedagoginen näkökulma oppimiseen

On erittäin tärkeää tietää, miten luoda sisältöä kunkin roolin tai aiheen perusteella, jotta kussakin käyttäjäryhmässä saavutetaan toivotut oppimistulokset.

  • Luova käsikirjoittaminen

Käsikirjoitusta pidetään yleisesti onnistuneen e-learning-ohjelman tärkeimpänä tekijänä. Kun oppimisessa käytetään tapahtumasarjoja, on tärkeää, että käsikirjoittaja osaa muokata sisällön eri käyttäjäryhmille. Hyvä käsikirjoitus kuvaa haasteita ja tilanteita, joita ihmiset kohtaavat päivittäisessä työssään.

Käännökset ja lokalisointi on otettava käsikirjoittamisessa huomioon jo suunnitteluvaiheessa, jotta oppimissisältöön ei tarvitse tehdä kalliiksi tulevia muutoksia eri kieliversioiden toteutusvaiheessa.

2. Sosiaalinen oppiminen

Sosiaalisen oppimisen teorian mukaan ihmiset oppivat parhaiten sosiaalisessa yhteydessä. Se voi tarkoittaa

  • muiden suorituksen tarkkailemista ja/tai
  • suorien ohjeiden saamista siitä, miten käyttäytyä tietyssä tilanteessa.

Sosiaalinen oppiminen on vakiintunut koulutusmenetelmä: suuri osa opetustyöstä perustuu sosiaalisen oppimisen mukaisiin tarkkailun ja jäljittelyn periaatteisiin.

Kuulostaako siltä, että sosiaalinen oppiminen on ristiriidassa edellä esitetyn kanssa? Vastahan totesimme, että on tärkeää, ettei oppijoiden tarvitsemaa tietoa esitetä heille rutiininomaisesti ja sitten tarkisteta kokeilla tai tehtävillä. Tässä ei varsinaisesti ole ristiriitaa.

Tehokas oppimissisältö on aina suunniteltava pedagogisesti kaikkien käyttäjien tarpeisiin heidän osaamisen tasostaan riippumatta. Kun oppija on tarkkaillut ja jäljitellyt, oppimisen onnistuminen edellyttää myös palautteen antamista.

Siksi sosiaalisessa oppimisessa tarvitaan jotakin, mikä simulaatiosta puuttuu: kouluttaja. Kouluttaja voi:

  • opastaa oppijoita halutun oppimistuloksen saavuttamisessa
  • tarkkailla, kuinka hyvin oppijat ovat omaksuneet oppimissisällön
  • antaa rakentavaa palautetta
  • korjata virheet.

Kouluttajalla voi olla laajempikin rooli sosiaalisessa oppimisessa, esimerkiksi koulutussisällön suunnittelussa. Kouluttajasta on myös hyötyä, jota ei ole aiemmin osattu arvostaa tarpeeksi: hän kannustaa oppijoita, mikä on erityisen hyödyllistä silloin, kun oppimissisältö on haasteellista.

Tärkeintä on, että kouluttaja tunnistaa, kuinka hyvin kukin oppija oppii, ja että hän osaa tukea oppijoita ja mukauttaa lisäsisältöä heidän tarpeisiinsa.

Yksi helppo tapa sisällyttää sosiaalista oppimista mihin tahansa e-learning-ohjelmaan on järjestää etäistunto, jossa oppijat ja kouluttaja arvioivat ohjelmaa ja antavat palautetta itseopiskelujakson jälkeen. Sen jälkeen voidaan jakaa lisäsisältöä ja digitaalisia tehtäviä, joiden avulla arvioidaan oppimistuloksia.

Etäistunnon järjestäminen on helppoa: tarjolla on useita videokokousohjelmia, joita käyttämällä kouluttaja voi työskennellä samanaikaisesti usean oppijan kanssa.

Esimerkiksi me Acoladissa olemme lisänneet Zoom-sovelluksen kokoustyökalujen valikoimaamme. Siinä kouluttaja voi työskennellä kaikkien osallistujien kanssa samanaikaisesti tai jakaa heidät tarvittaessa pienempiin ryhmiin ja antaa kullekin ryhmälle virtuaalisen kokoushuoneen, jossa kouluttaja voi käydä seuraamassa työskentelyä sekä antaa palautetta ja ohjeita.

3. Yksilöllistäminen

Myös yksilöllistäminen on oppimisen kuumia puheenaiheita.

Se perustuu ajatukseen, että kullakin oppijalla on ainutlaatuinen oppimistyyli ja ainutlaatuiset tarpeet, koska jokaisella on erilainen tausta ja erilaiset pohjatiedot. Toisin sanoen yksi sähköisen oppimisen ratkaisu ei sovi kaikille. Tämä ei ole ongelma, kun suunnitellaan ja toteutetaan e-learning-ratkaisua yhtenäisille kohderyhmille, kuten organisaation johtajille tai henkilöstöhallinnolle.

Ongelmia aiheuttavat oppimisohjelmat, jotka on tarkoitettu suurelle ryhmälle ihmisiä, joilla on hyvin erilaiset taustat, kuten maailmanlaajuisen yhtiön toimihenkilöille ja tuotannon työntekijöille.

Silloin oppimista on yksilöllistettävä, jotta tavoitteet saavutetaan. Sähköistä oppimista voidaan yksilöllistää käyttämällä oppimispolkuja tai haarautuvia tarinoita.

Oppimispoluissa sisältö voidaan simuloida roolin tai aiheen mukaan (kuten edellä) ja mukauttaa tietyille ryhmille. Kaikki oppijat eivät välttämättä saa samaa sisältöä.

Haarautuvista tarinoista syntyy ainutlaatuisia käyttäjäkokemuksia.

  • Käytännössä oppimissisältöä ei enää toteuteta suoraviivaisesti.
  • Sähköinen oppiminen voi alkaa kaikille yhteisellä johdannolla, jonka jälkeen käyttäjät esimerkiksi valitsevat oman roolinsa tai asemansa organisaatiossa.
  • Sitten he etenevät yhteen tai useampaan rinnakkaiseen tapahtumaan, joka on mukautettu heidän oppimistyyliinsä, aiempiin tietoihinsa ja oppimistarpeisiinsa.
  • Näin koulutus tuntuu henkilökohtaiselta. Aihetta käsitellään tutussa asiayhteydessä, ja oppija hahmottaa koulutuksen ja päivittäisen työnsä välisen yhteyden.

Oppimissisältöä voi yksilöllistää myös seuraavilla tavoilla:

  • Sukupolvikohtaisuus: Mikä on kohdeyleisösi ikäryhmä? Onko sisältö heille sopivassa muodossa? Jos kohdeyleisön ikäryhmä on esimerkiksi 50–65 vuotta, e-learningin käyttöliittymän on oltava riittävän havainnollinen, jotta oppijoiden on helppo edetä ohjelmassa.
  • Visuaalinen oppiminen, kuulemalla oppiminen ja sanallinen oppiminen: Oppijan mieltymykset voivat määrittää tekstin, kuvien, videon ja selostusten käytön. Jos oppimisen ohjelmassa on esimerkiksi pitkiä tekstejä, pitäisi harkita, tulisiko oppijoille antaa mahdollisuus kuunnella teksti nauhoitettuna.
  • Esteettömyys: Onko sähköisen oppimisen sisällössä otettu huomioon erityisryhmien tarpeet? Sopiiko se esimerkiksi oppijoille, joilla on vaikkapa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia? Entä sopiiko se oppijoille, joilla jokin aisteista on heikentynyt?
  • Kieli: Englanti on usein oletuskieli maailmanlaajuisissa sähköisen oppimisen sisällöissä, kun englanti on yrityksen työkieli. Oppimistulos on kuitenkin todennäköisesti parempi, jos sisältö on saatavilla oppijan omalla äidinkielellä. Tämä on otettava huomioon erityisen tärkeissä sisällöissä, kuten tehtaiden evakuointiohjeissa. Vaihtoehtoisesti sisällössä voidaan käyttää mahdollisimman paljon kuvia erikoistermien ja monimutkaisen kielen sijasta, jotta sisältö on yleisesti ymmärrettävää.

4. Pienissä paloissa oppiminen

Pienissä paloissa oppimista kutsutaan myös mikro-oppimiseksi, mutta kyse ei ole aivan samasta asiasta.

Pienissä paloissa oppiminen tarkoittaa, että luodaan oppimissisältöä, joka voidaan käydä läpi yhdessä koulutustilaisuudessa. Aiemmin yritykset panostivat massiivisen kattaviin elearning-kursseihin, jotka oli tarkoitettu koko henkilöstölle ja joissa käsiteltiin erittäin laajoja aihepiirejä.

Tämä johti usein siihen, että:

  • käyttäjä keskeytti kurssin ja jatkoi sitä uudelleen useita kertoja monen viikon aikana
  • oppiminen oli hajanaista, koska oppimiskertoja oli useita
  • oppijan oli vaikea muistaa, mitä hän oli aiemmin lukenut tai katsonut.

Pienissä paloissa oppiminen on ratkaisu tähän ongelmaan. Siinä sisältöä ei hajauteta lukuisiin osiin, vaan sitä opiskellaan pieni pala kerrallaan. Tällainen pieni pala voi olla video tai lyhyt teksti tai yhdistelmä eri medioita. Eikä sen edes tarvitse olla kovin lyhyt: pienissä paloissa oppiminen tarkoittaa yhden tavoitteen saavuttamista kerrallaan.

Mikro-oppimisessa sisältö sen sijaan esitetään nopeina osina.

  • Yhdellä osalla ei välttämättä ole erillistä tavoitetta, vaan se voi olla osa oppijaksoa.
  • Tärkeintä on, miten sisältö esitetään: lyhyesti ja nopeasti esimerkiksi videolla, infografiikkana tai kiinnostavana tekstinä

Mikro-oppiminen toimii erityisen hyvin esimerkiksi johdantona e-learning-ohjelmaan. Lyhyet tietoiskut herättävät kohdeyleisön kiinnostuksen varsinaista ohjelmaa kohtaan.

Pienissä paloissa oppiminen sopii myös aiemmin opitun kertaamiseen. Tietosuoja-asetukseen eli GDPR:ään liittyvä koulutus on tästä hyvä esimerkki. Pienissä paloissa oppimalla voidaan kerrata vaikkapa kolme oppimisen päätavoitetta puoli vuotta sähköisen oppimisen ohjelman päättymisen jälkeen. 

Kummallakin menetelmällä on etunsa hajanaisen oppimisen ongelman ratkaisemisessa, ja valinta riippuu pitkälti siitä, millaista oppimista ollaan suunnittelemassa.

Modernia e-learningia voidaan käyttää esimerkiksi perehdyttämisessä, osaamisen kehittämisessä tai vaatimustenmukaisuuteen liittyvässä koulutuksessa. Sen on joka tapauksessa perustuttava aina seuraavaan kolmeen periaatteeseen:

  • pedagoginen lähestymistapa oppimiseen
  • luova käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
  • monikielinen asiantuntemus (suurin osa yrityksistä tarvitsee e-learning-ratkaisun ainakin kahdella työkielellä).

Jos haluat lisätietoja pienissä paloissa oppimisen tai mikro-oppimisen soveltamisesta e-learning-sisältöihisi, asiantuntijamme auttavat sinua mielellään luomaan parhaan oppimiskokemuksen oppijoillesi. Ota yhteyttä!

Tiesitkö? Acoladilla on yli 170 ammattimaista kouluttajaa, joilla on kokemusta pedagogisten oppimateriaalien luomisesta ja soveltamisesta yli 20 kielellä eri toimialoilla pankki- ja vakuutusalalta aina teolliseen tuotantoon ja rakentamiseen. Johtavana käännös- ja lokalisointitoimistona käytämme heidän pedagogista asiantuntemustaan ja käsikirjoittajiemme ja suunnittelijoidemme luovuutta ja kokemusta sekä laajaa monikielistä asiantuntemustamme, kun tarjoamme nykyaikaista ja kustannustehokasta e-learningia kaikkiin tarpeisiin.