Kites eli Suomen kieliklusteri tukee yritysten kansainvälistymistä Suomessa monikielisen viestinnän ja kieliteknologian kehittymisen kautta.
Acolad on ollut alusta saakka Kitesin aktiivinen jäsen – itse asiassa olimme mukana perustamassa Kitesiä. Vuoden 2017 päätemana oli teknologian vaikutus kielipalveluihin.
Minkälainen kielipalvelujen ja teknologian yhteentörmäys tulee olemaan? Muistuttaako se auton ja junan yhteentörmäystä vai ennemminkin keilapallon ja marmorikuulan kohtaamista?
Sekä kielen että teknologian kehitys on nyt siinä pisteessä, että yhteentörmäys tapahtuu pian. Jotkut ovat sitä mieltä, että se on jo tapahtunut ja nyt vain odottelemme pölyn laskeutumista. Digitalisaatio, esineiden internet, tekoäly ja – niitä aiemmin – älypuhelimet, äänentunnistus ja jopa internetin ja sosiaalisen median synty ovat vaikuttaneet viestintäämme. Sekä se, mitä voimme kielellä ilmaista, että se, miten me sen teemme, ovat muuttuneet enemmän ja nopeammin kuin koskaan.
Koska yritykset voivat olla yhteydessä kuluttajiin sähköisten laitteiden avulla maailmanlaajuisesti, kuluttajasisältö on kasvanut räjähdysmäisesti. Tarvitsemme teknisiä innovaatioita tämän sisällön luomiseen, hallitsemiseen ja järjestelemiseen.
Tähän liittyy kuitenkin perustavanlaatuinen kysymys: mitä tapahtuu, kun kaksi asiaa – tässä tapauksessa kielipalvelut ja teknologia – törmäävät?
Kuten kuvitella saattaa, tällaisen törmäyksen seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Kuvittele esimerkiksi auton ja junan törmäys, jossa toinen osapuolista muuttuu dramaattisesti. Toinen vaihtoehto on, että toinen osapuolista lähtee kokonaan toiseen, odottamattomaan suuntaan, kuten esimerkiksi keilapallon ja marmorikuulan törmätessä.
Arvelen, että tekniikka ei tuhoa kielipalveluja vaan sinkoaa ne kokonaan uuteen suuntaan. Tämä on kuitenkin mielipidekysymys. Päädyin tähän lopputulokseen keskusteltuani täällä Acoladissa useiden ihmisten kanssa. jotka opettavat, kouluttavat, suunnittelevat, kääntävät ja tuottavat sisältöä monikieliselle asiakaskunnalle. Kysyin heiltä yksinkertaisen kysymyksen: "Kuinka teknologia vaikuttaa kielipalveluihin seuraavien 3–5 vuoden aikana?"
Käännöspalvelujen ja automaation yhteentörmäys
Konekääntäminen eli lyhyesti MT on luultavasti tunnetuin kieliteknologian osa-alue, sillä sitä on tutkittu jo lähes 70 vuoden ajan. Kaikki tuntevat Google Translaten ja sen kehityksen: Aluksi sitä pilkattiin, koska se tuotti osittain kömpelöitä, hassuja tai kertakaikkisen outoja käännöksiä. Nyt se on vakavasti otettava vaihtoehto tekstin kääntämiseen tekstiksi tai puheeksi ja jopa reaaliaikaiseen puheen tulkkaukseen.
Kääntäjistä osa erikoistuu nimenomaan konekäännösten jälkieditointiin
Taina Saarela-Rissanen tietää käännöstoimialan lopputuotteista enemmän kuin useimmat muut. Hän on laadunvarmistustiimimme vetäjä ja varmistaa päivittäin, että käännöksissä välittyvät lähtötekstin merkityksen lisäksi myös tyyli, tunne ja tarkoitus. Mitä hän ajattelee konekääntämisen kehityksestä?
Minun, kuten useimpien muidenkin oletus on, että konekääntäminen lisääntyy huimasti seuraavan viiden vuoden aikana. Onhan teknologia auttanut kääntäjiä käännösmuistien muodossa jo pitkään. Konekääntimet kehittyvät kuitenkin lujaa vauhtia ja vähintään kaikenlaiset tekniset tekstit tullaan ainakin läheisten kielten kesken luultavasti kääntämään koneella. Se, minkä verran kääntäjiä tai muita jälkieditoijia tarvitaan, jää nähtäväksi; kuitenkin kieliparin ja tekstin luonteen mukaan hyvin vaihdellen.
Aina tulee kuitenkin olemaan käännöksiä, joissa konetta ei voi käyttää kuin korkeintaan raakakäännöksen tekemiseen ja varsinaisen käännöksen viimeistelee kääntäjä tai muu jälkieditoija (esimerkiksi oikolukija). Siksi oletan, että kääntäjien ja oikolukijoiden tarve ei välttämättä vähene, mutta työn luonne tulee kyllä muuttumaan ja vaatii esimerkiksi nykyisiltä kääntäjiltä lisäkoulutusta.
Konekäännösjärjestelmiä kehitetään kahdella eri tasolla: teknisellä tasolla parannetaan oppimisprosesseja ja kehitetään hybridijärjestelmiä, joissa hyödynnetään eri konekäännösmenetelmiä; yksittäisten kielten tasolla poistetaan kielikohtaisia erityisongelmia
Lisäksi oletan, että kääntäjistä osa erikoistuu nimenomaan konekäännösten jälkieditointiin, mutta osa taas muihin töihin, esimerkiksi markkinointiteksteihin – ja tietysti myös fiktiivisiin teksteihin – joissa konekääntimistä tuskin tulee olemaan paljon apua. Muun muassa idiomit, homonyymit ja puhekieliset ilmaisut ovat sellaisia luovassa kirjoittamisessa esiintyviä epätavallisia kielen rakenteita, joiden tarkassa kääntämisessä koneilla tulee olemaan vaikeuksia jatkossakin.
Aiemmin tänä vuonna julkaistussa e-kirjassamme käsiteltiin konekääntämistä kehittyvänä teknologiana suomen kaltaisten pienten kielten näkökulmasta. Kirjan pääkirjoittaja on Annamari Korhonen, joka on toiminut pitkään kääntäjänä Acoladissa.
Annamarin erikoisaloja ovat tekniset käännökset ja markkinointitekstit. E-kirjassamme hän korostaa, että konekääntämisen ja pienten kielten suhteen tutkimiseen oli erittäin hyvä syy: konekäännösten kehittäminen missä tahansa kielessä vaatii paljon resursseja, eivätkä kaikki kielet ole siis tasavertaisessa asemassa.
Konekäännösjärjestelmiä kehitetään kahdella eri tasolla: teknisellä tasolla parannetaan oppimisprosesseja ja kehitetään hybridijärjestelmiä, joissa hyödynnetään eri konekäännösmenetelmiä; yksittäisten kielten tasolla poistetaan kielikohtaisia erityisongelmia. Suurin osa resursseita kohdistuu suuriin länsimaisiin ja Aasian kieliin, ei suomeen. Tämän vuoksi käyttökelpoisten konekääntimien kehittäminen suomen kieleen ei ole edennyt yhtä ripeästi.
Suomen kieleen liittyy vielä suurempi ongelma: koska suomen kielellä ei juuri ole lähisukulaisia, suomen kielen rakenne ei muistuta minkään suuren kielen rakennetta.
Suomi on myös morfologialtaan monimutkainen kieli. Tämä tarkoittaa, että sanoihin lisätään päätteitä – usein monta päätettä peräkkäin. Tällaiset kielet ovat tunnetusti vaikeita konekääntimille. Se on runsaasti substantiiveja käyttävä kieli, kun taas esimerkiksi englanti rakentuu selvemmin verbien varaan, jolloin tekstistä tulee dynaamisempaa. Konekäännökset suomesta englantiin ovat siksi usein täynnä substantiiveja. Englanninkieliselle lukijalle tällainen teksti on raskas, eikä se vaikuta tyylillisesti sujuvalta. Suomi on myös täynnä passiivirakenteita, joita käytetään niin suomen kirjakielessä kuin puheessakin. Muissa kielissä passiivia yleensä pyritään välttämään useimmissa tyylilajeissa.
Hyvin opetettu esimerkkipohjainen konekäännin voi pystyä välttämään näitä ongelmia jossain määrin, mutta todennäköisesti ei kokonaan. Vaatii valtavasti resursseja, kun konekääntimiä opetetaan kääntämään suomen kieltä. Vaikka konekäännösteknologia etenee suurin harppauksin monissa muissa kielipareissa, kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin suomen kieli pääsee samalle tasolle.
Suomalaiset käännöstoimistot tekevät tärkeää työtä selvittäessään eri konekääntimien ja järjestelmien mahdollisuuksia suomen kielen kääntämisessä.
Lataa maksuton e-kirjamme ja lue lisää konekääntämisen kehityksestä.
Luku 1: Tietokoneavusteinen kääntäminen (CAT) ja käännösprosessi. Mikä rooli teknologialla on käännösalalla tällä hetkellä?
Luku 2: Konekääntäminen – kokonaan uusi maailma? Mihin tietotekniikkaa voidaan käyttää kääntämisessä?
Luku 3: Miten tietokone kääntää? Sääntöpohjainen, tilastollinen ja esimerkkipohjainen konekääntäminen.
Luku 4: Miksi kääntäminen on niin vaikeaa? Mitä haasteita luonnolliset kielet asettavat kääntämiselle?
Luku 5: Suomi konekäännösten kielenä: Miksi suomen kieli on konekääntimille niin haastava?
Luku 6: Ihminen vai kone – mikä on konekääntämisen tulevaisuus?
Oppiminen kohtaa automaation
Tekoäly eli AI on tunnettu science fiction -konseptina jo vuosikymmenten ajan, mutta Hollywood-elokuvista tuttu itse oppiva tietokone on vielä teknisesti kaukainen haave. Viime vuosina äly-etuliite on kuitenkin lisätty kaikkeen hehkulampuista autoihin. Oppimisen kontekstissa älykäs tarkoittaa mukautettua ja räätälöityä, ja automaatioon yhdistettynä tällainen järjestelmä saattaa hyvinkin vaikuttaa älykkäältä oppimispalvelussa.
Miltä tulevaisuuden älykäs kielipalvelu sitten näyttää? Keskustelin Mike Aajan kanssa, joka on Acoladin kouluttaja ja jonka alaa on myös koulutusten suunnittelu.
Kulttuuritaitojen merkitys tulee myös kasvamaan tulevaisuudessa ...älykäs käännösjärjestelmä tai tekoäly tuskin tunnistaa tai kääntää kehonkieltä. Tulevaisuudessakin ihmisten on edelleen luettava rivien välistä, jotta he ymmärtävät, mitä joku oikeasti sanoo.
Teknologia vähentää teknisen kielikoulutuksen tärkeyttä muihin kieleen liittyviin taitoihin verrattuna. Tulevaisuudessa kieliopin ja sanaston opiskelun merkitys siis vähenee. Älykkäät sähköpostiohjelmat esimerkiksi korjaavat tekstiesi virheet ja nappikuulokkeet kääntävät puheen neuvottelujen aikana kaikille läsnäolijoille kielestä riippumatta. Suomi on tietysti tässä erikoistapaus.
Tulevaisuudessa kaltaisteni kielen ja viestinnän kouluttajien onkin tarjottava asiakkaille entistä enemmän pehmeiden taitojen koulutusta. Jos tekoälyjärjestelmä tulkkaa puheemme neuvotteluissa, voimme itse keskittyä siihen, kuinka ilmaisemme asiat ja miksi sanomme jotakin. Sama pätee myös esimerkiksi esiintymistaitoon tai asiakaspalveluun.
Kulttuuritaitojen merkitys tulee myös kasvamaan tulevaisuudessa. Jos kielimuuria ei ole, globaalit yritykset voivat koota tiimeihinsä ihmisiä kaikista paikallisista toimipaikoista. Heidän on kuitenkin voitettava kulttuurierot, jotta he voisivat hyötyä kielimuurin puuttumisesta. Älykäs käännösjärjestelmä tai tekoäly tuskin tunnistaa tai kääntää kehonkieltä. Tulevaisuudessakin ihmisten on edelleen luettava rivien välistä, jotta he ymmärtävät, mitä joku oikeasti sanoo.
Päivitä esiintymistaitosi digiaikaan maksuttomalla Esiintymistaito 2.0 -e-kirjallamme, jonka painopiste on digitaalisten esitysten pitämisessä. Kirjassa kerrotaan, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun esiinnyt esimerkiksi virtuaalikokouksessa, webinaarin vetäjänä tai videoblogissa..
Kun teknologiaa aletaan soveltaa koulutukseen, myös oppiminen tulee muuttumaan. Kysyimme, mitä mieltä Johanna Jalava on. Johanna seuraa innokkaasti teknologian vaikutusta koulutusalaan ja osaamisen kehittämiseen sekä alan trendejä.
Virtuaalitodellisuus ja muut vastaavat digitaaliset tavat luoda uusia oppimismahdollisuuksia ovat mielestäni vielä niin nuoria, että niiden tulevaisuutta on vaikea arvioida.
Tällä hetkellä kehitys on monin tavoin positiivista. Automaatio syventää analytiikan ymmärrystä ja käyttöä, ja tietopohjaiset kognitiiviset järjestelmät alkavat jo tukea mukautettua oppimista ja mukautettuja oppimiskokemuksia. Olen varma, että tulevaisuudessa vaihtoehtojen määrä ja mukautettavuus lisääntyvät entisestään. Koulutussisältöä voidaan toimittaa yksilön tarpeiden mukaan, minkä ansiosta valta opetuksen suunnittelussa siirtyy loppukäyttäjälle. Käyttäjät päättävät missä, milloin ja miten he opiskelevat.
Elinikäisestä oppimisprosessista, johon kuuluvat myös mikro-oppiminen ja taitoihin perustuva oppiminen, tulee jatkossa pysyvä osa koulutusta ja opetusta. Kovien taitojen oppimisen lisäksi tulevaisuudessa myös taitoihin perustuva oppiminen lisääntyy. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi viestintä, yhteistyö, ongelmanratkaisu, empatia, henkilöjohtaminen ja kriittinen ajattelu.
Viimeaikaiset innovaatiot, kuten oppimista ja toisilta oppimista tukeva pelillisyys, vakiinnuttavat paikkansa oppimisessa. Vaikka tietojen suodattaminen ja pakkaaminen (mitkä tiedot ovat oleellisia, luotettavia ja hyödyllisiä) ei ole yhtä hohdokasta, siitä tulee oleellinen osa tehokasta oppimista.
Automaatio tulee vaikuttamaan digitaaliseen oppimiseen jollakin tasolla. Sisältö paketoidaan ja toimitetaan oppijan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Se tulee ohjaamaan mukautettua oppimista työpaikoilla.
Virtuaalitodellisuus ja muut vastaavat digitaaliset tavat luoda uusia oppimismahdollisuuksia ovat mielestäni vielä niin nuoria, että niiden tulevaisuutta on vaikea arvioida. On vaikea kuvitella, että niistä tulisi vakituisia työvälineitä opetuksessa, jos ne eivät menesty kaupallisesti tarpeeksi hyvin oikeuttaakseen valtavan suuret kehityskustannuksensa.
Oppimisympäristön digitalisaatio
Seuraavaksi keskustelin Acoladin Kimmo Oksasen kanssa. Kysyin hänen mielipidettään siitä, kuinka tekniikka vaikuttaa asiakkaiden tarpeisiin.
Tekniikan kehittyessä sisällöntuotannosta tulee entistä helpompaa ja joustavampaa. Asiakkaat tuottavat entistä suuremman osan sisällöstä itse, kun työkaluista tulee entistä helppokäyttöisempiä ja intuitiivisempia. Hyvä esimerkki tästä on verkkosivujen suunnittelu. 10–15 vuotta sitten verkkosivujen tekeminen edellytti koodaustaitoja, mutta nyt kuka tahansa voi tehdä verkkosivut vetämällä ja pudottamalla.
Nyt yritysten on kuitenkin keskityttävä entistä enemmän varmistamaan, että sisältö vastaa asiakkaiden tarpeita ja että se on hyödyllistä, optimoitu hakukoneita varten ja käytettävissä kaikilla asiakkaiden puhumilla kielillä.
Videosisällön käyttö kasvaa myös merkittävästi tulevaisuudessa. Siihen on joitakin täysin logistisia syitä, kuten entistä nopeammat internetyhteydet, joilla voidaan käyttää videosisältöä ja monipuolista interaktiivista sisältöä. Nykyään on myös "helppoa" lokalisoida visuaalista sisältöä lisäämällä siihen erikielisiä dubbauksia ja tekstityksiä.
Asiakkaiden käytössä on siis uusia työkaluja, joiden avulla he voivat jakaa alansa asiantuntemusta. Pedagogialla tulee kuitenkin edelleen olemaan tärkeä osa digitaalisessa oppimisessa. Jotta hyvästä sisällöstä saadaan hyvää oppimissisältöä, siinä on oltava pedagoginen näkökulma.
Automaatio tulee vaikuttamaan digitaaliseen oppimiseen jollakin tasolla. Sisältö paketoidaan ja toimitetaan oppijan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Se tulee ohjaamaan mukautettua oppimista työpaikoilla.
Virtuaalitodellisuuteen ja täydennettyyn todellisuuteen liittyvät tekniikat tuovat tiettyihin oppimistilanteisiin uskomattomia hyötyjä. Hävittäjälentäjät voivat osallistua todentuntuisiin simulaatioihin maasta käsin ja ensihoitajat voivat harjoitella suuronnettomuustilanteita varten. Näiden sovellusten hyödyt ovat ehdottomasti mittavan taloudellisen investoinnin arvoiset. Mielestäni virtuaalitodellisuudesta ei kuitenkaan tule pysyvää osaa kaikkien alojen koulutuksessa. Ensin on aina mietittävä, minkälaista lisäarvoa virtuaalitodellisuus tuo oppimisen näkökulmasta.
Kehotamme nykyään asiakkaitamme miettimään samasta näkökulmasta toista suosittua oppimiseen liittyvää innovaatiota – pelillisyyttä. Vaikka sen hyödyt tunnetaan, se ei kuitenkaan ratkaise kaikkia oppimisen haasteita toisin kuin asiakkaat luulevat.
E-learning-sisältöjen luomiseen ei enää tarvita koodaustaitoja – tekninen kehitys on tehnyt sisältöjen tuottamisesta entistä helpompaa ja edullisempaa. Lue 48-sivuisesta e-kirjastamme, kuinka e-learning voi ratkaista organisaatiosi koulutustarpeet.
Anu Rummukainen keskustelee säännöllisesti asiakkaiden kanssa heidän tulevista koulutustarpeistaan. Hän on samaa mieltä Kimmon kanssa siitä, että videosisällön käyttö lisääntyy.
Videoiden avulla esitetään yhä enemmän kolmenlaista sisältöä: markkinointi-, opetus- ja ohjemateriaalia. Videoita on helppo käyttää ja jakaa, ja mikä tärkeintä, niiden tuotantokustannukset laskevat merkittävästi.
Lokalisointi on mielestäni uusi kasvualue. Perinteisesti olemme ajatelleen lokalisointia monikielisenä tekstityksenä tai äänen lokalisointina. Digitaalista videosisältöä käytettäessä voimme yhä useammin lokalisoida myös visuaalisia elementtejä. Tulevaisuudessa esimerkiksi opastusvideoiden lokalisointi on helppoa. Markkinointisisältöön voidaan tietokoneella vaihtaa oikea tuote kullekin markkina-alueelle sen sijaan, että koko kallis video kuvattaisiin uudelleen.
Miten teknologiat ja kielet kehittyvät tulevina vuosina?
Harvat meistä osaavat ennustaa, mutta teknologiat kehittyvät jatkuvasti joka saralla. Teknologia voi ehkä vähentää kielikoulutusten tarvetta, mutta samalla esimerkiksi etätulkkauksessa tarvittavien työkaluja on kehitettävä mahdollisimman käyttäjäystävällisiksi ja toimiviksi. Yhden tarpeen hiipuessa syntyy toinen tarve.
Updated